Suuri ja mahtava kuvapostaus viimepäivien tekosista

Eilisiä tai toissapäiväsiä valokuvamallisketsejä. Yks omakuva jee! Ja sit toi katti on kiva. Koiranpenskan tein ekana ja se vähän failas mut noi kukat sen vieres on ihan jees.

Tän päivän kahessa tunnissa photoshoppeiltu ympäristötutkielma, aiheena räme ja lähteenä valokuva. Vähäks toi pääosassa esiintyvä puu onnistu! Koskaa piirrä maisemia minä ja heti onnistu vesiki. Mielissään!

Piirretystä mallista tehtyjä luita. Tän päivän anatomiat. Toi eka kallo on tehty tahallaan hyvin puolihuolimattomasti ku en eka jaksanu. 

Eiliset anatomiat eli nokkia ja pääkalloja ja yks suljettu kita. Vähäks tuli pitkä tuosta ekasta kallosta. Ja mallia toki käytin vaikkei se ehkä vahva laji viel ookkaa. 

Välipalaks tämmönen läppä characterdesign Pingviinimiehestä, joka on tulevan kuvataiteen diplomisysteeman päähenkilö. Supersankari josta teen sarjakuvvaa tai jottai! Ja Pingu sidekickinä. By the way, ideasta Pingviinimieheen saa kiittää meiän porukasta ainaki Viliä ja Mizeä ja ehkä vähän muitaki (ilmoittautua saa). 

Eilisiä lihaksii ja toi ihmeellisen näkönen naama on sellasest anatomiahöskästä piirretty. U know, semmonen naama missä puoles naamaa on luu ja puolessa lihas ja sit se näyttää tosi friikiltä.  

Toissapäiväsiä tai eilisiä juttuja valokuvamallista. Iih toi tiikeri. 

Elävistä malleista tai stilleistä tehtyjä. Ei valokuvista tällä kertaa jee. Viikon vanha ehkäpä. Rakkautta on osata piirtää tuolinjalkoja!

Tein tän koeviikolla bussissa ja koulussa tein tuon kengän. Siitä tuli kiva. Mulla on tuommoset. 

Pääkallopäivä

Joo tein vähän päähommia ja en jaksa editeerata skannauksiani tähän hätään ensinkään. Sen sijaan heitän teille Mythconduct-työni jonka hahmo kuuluu deviantARTin ArchiCrashille. Työssä meni julmetusti aikaa, mutta se on kumminkin hienoin pitkiin aikoihin. Tänään aloin myös kuvataiteen lukiodiplomin väsäämisen. Teen siitä sankariaiheesta ja kaveriporukan ihanat tyypit keksi mulle hyvän hahmon siihen. Teen varmaan sarjakuvaa ja yhden maalauksen tai jotaki sellattista, kaikki vinkit otetaan vastaan ja sitä rataa. Ideani on esittää sankaruus käänteisessä valossa, eli esitän sankaruuden epäkohtia, kommelluksia ja kääntöpuolia sekä sankaruutta vapaa-ajalla. Kaikki muut aiheet, joita diplomiin oli annettu, olivat niin kuusesta etten viitsi edes sanoa. Kolmedeenä en osaa enkä jaksa eikä kiinnosta vääntää, koska kaksdee on juttuni, ja sen viimoisen aiheen eli musiikin yhdistämisen taiteeseen tein nykytaiteen installaatioon viime vuonna. Sekin pitäis dokumentoida ja postata gallerioihin, mutta kun se mokoma on koululla odottamassa näyttelyyn pääsemistä.

Huomenna ois vuorossa perspektiivejä ja anatomiaa (saa ehottaa aiheita, tänään tein tosiaan päitä ja naamalihaksia) ja ympäristöjä sun muuta hauskaa ja jännää eikumitä. Mm ja materiaaleja kans! Kivee ja hiekkaa ja kangasta ja ties mitä. Vähänkö oon muuten vieläki mielissään kun sain tuon kuvan deadlineen mennessä valamiiksi vaikka se delayas viikolla kun olin kuolemansairaana täs pari viikkoo sitte. Vielä pitäs ACEO-kortti vääntää hurauttaa ja sitte on taas vapaat kädet.

Mää en varmaan alotakkaa bujinkania viel tänä vuonna koska keskiviikkoillat pitää pyhittää kokoustamiselle ja piirtelyhommille. Tänään ois toki ollu kokous mutta deadlinellinen työ vei, mä oon vissiin viimeinki oppinu tärkeysjärjestyksen. Maanantaina inssiin, toivottakaatten onnea (sitä tarvitaan).

Tanssijan tarina

Mun eka oma vanne (Kati teki♥) ja ne surullisenkuuluisat varastetut tennarit.

Huuppauksen myötä oon tutustunut suurempaan määrään hyviä tyyppejä kuin minkään muun lajin tai muun harrastuksen kautta koskaan, enkä usko että se tähän jää, vaan uusia tuttavuuksia löytynee harrastuksen varrelta yhä lisääkin sitä mukaa kun tulee harrasteltua ja kierreltyä paikkoja ja vyöräydyttyä tapahtumiin. Palautetta olen saanut paljolti, paitsi kanssahuuppaajilta, myös muulta yleisöltä, jota on ollut tapahtumissa joihin olen vanteen kanssa matkannut. Qstock ja Taiteiden yö oli hauskoja, enkä varmasti olisi viihtynyt kummassakaan yhtä hyvin vanteetta. Vanteen kanssa voi luoda elämyksiä itselleen ja miksei mahdolliselle katselijakunnallekin. Monella on ollut kivaa kytätessä, muttei negatiivisiltakaan kommenteilta ole säästynyt: ainoa kommentti ekassa huuppivideossani oli luokkaa "vitun paska". Nauroin mielikuviteltuun partaani sitä lukiessani, perustelemattomalla kirjoittajalla oli varmaan huono päivä ja ainahan se alkaa inspata kun saa kuulla että ois varaa parantaa.

Huuppauksesta on tullut eniten mustelmia, venähtäneitä jäseniä ja päiviä joiden jälkeen on tuntunut enemmän tai vähemmän katujyrän alle jääneeltä ja siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia se viehättää. Enpä hoksaa mitään muuta lajia jonka vuoksi olis tullut revittyä rustokoruja verille tai auottua ikeniään tai korvantauksiaan siks kun ei taidot ihan riitä ja on kunnianhimoisena pakko aina yrittää kaikkea. Sehän se just on, kun se vain vie mennessään eikä aina hoksaa ajatella ihan loppuun saakka, eikä tarvitsekaan. Huuppauksesta saa tarvittaessa aivot narikkaan -hupia, mutta vanteen kanssa voi luoda myös vakavampaa draamaa ja viihdettä elämäänsä, onhan vannevenkoilu itselleni yksi tarinankerronnan muoto muiden joukossa. Tanssista tulee auditiivis-visuaalista näytelmää, joka kertoo satua musiikin ja mielikuvituksen syövereistä, virkistää mieltä ja kehoa ja tuo elämään hienoja kokemuksia. Ilman vannetta en olisi varmaan koskaan päätynyt kuuntelemaan tuntemattomien kehuja raunioilla, saanut Qstockin järkkäreitä hengittämään niskaani tai Conversejani varastetuksi kun itse olen käytännössä paikalla kyttäämässä. Enkä löytänyt sellaista liikuntalajia, joka on tarpeeksi ilmaisullinen ja vapaa, jotta jaksan sitoutua harrastamaan ilman virallista sopimusta itseni kanssa siitä, että no niin nyt tehdään tätä.

Miten tähän sitten tultiin, no siksi koska Mimmi mainitsi kyseisen lajin ja päädyin Youtubeen tsekkaamaan ja ihastumaan. Kati kurssitti samana keväänä Oulussa ja sinne oli totta kai mentävä. Sen jälkeen oonkin ollut mukana käytännössä kaikissa huuppaukseen liittyvissä ja vähän liittymättömissäkin tapahtumissa joihin olen päässyt paikalle ja sillä tiellä jatketaan. Tämän pahvilaatikonkokoisen asunnon lisäksi kun on kiva päästä vanteilemaan toisaallekin. Ulkona se on parhautta, ja bussipysäkeillä kun ihmiset ei oikein tajua mitä ihmettä tapahtuu.