Kevät

Lämmin oli
auringonkehrä

Sinisenä taivaan verisuonet
Jalkakäytävää
sukat märkinä
katsomaan sillan kaidetta

Oli jäitä
ja oli lumia

Oppi ojaan kaatoi - omaa syytäkö?

Ylioppilaskirjoitukset ovat minun kohdaltani ohi, enemmän tai vähemmän kunnialla. Osalla opiskelijoista on jäljellä vielä kieliä ja matematiikkaa, mutta minun pitäisi tarttua pääsykoekirjoihin, joita en tosin ole vielä edes tilannut. Pääsykokeet saattavat jäädä huonolle lukemiselle, eivätkä pelkästään luonnollisen laiskuuteni takia, vaan myös sen, että opiskelu alkaa pikku hiljaa tuntua sangen puuduttavalta puuhalta. Kuten Rosa Meriläinen kirjoittikin kolumnissaan, vievät ylioppilaskirjoitukset opiskelijoilta turhan paljon tarvittavaa energiaa pääsykokeiden vaatimaan luku-urakkaan nähden. Paitsi että ylioppilaskirjoitukset haittaavat pääsykokeisiin valmistautumista, niistä tehdään muutenkin liian iso juttu. Aivan liian monet stressaavat niistä turhan paljon, yhtenä syynä varmasti se, että päättökokeilla pelotellaan jo ensimmäisenä vuonna. Joka käänteessä muistetaan muistuttaa, miten tärkeää on tietää mitä kirjoittaa, käydä oikeita kursseja ja valmistautua kokeisiin hyvissä ajoin. Tiedän monta ihmistä, jotka käyttivät edellisen kesän viime syksyn kirjoituksiin kertaamiseen. Ei siinä mitään, jos tahtoo käyttää aikansa opiskeluun, mutta nämä samat henkilöt olivat niitä, jotka koepäivän aamuna panikoivat käytävässä ja näyttivät olevan miltei varmoja siitä, että koe menee huonosti.

Samanlaisiin tapauksiin törmäsi kevään kirjoituksiin valmistautuessa. Valtaosa ihmisistä käytti lukulomansa siihen itseensä, eli lukemiseen. Monilla oli aikataulu, joiden tekemistä opinto-ohjaaja suositteli itse kullekin, ja joka jäi allekirjoittaneelta tekemättä syystä tai toisesta. Useat pänttäsivät kokeisiin hiki hatussa ja tuli hännän alla, isoa ja pahaa improbaturia peläten tai ehkä laudaturia tavoitellen, yhdistävänä tekijänään pelko ja paniikki, mutta myös tietty motivaatio.

Kaikilla tätä motivaatiota ei ole. Minä itse kuulun siihen porukkaan, jolta kirjat jäivät pääosin lukematta. En jättänyt opiskelematta sen takia, että olisin ajatellut olevani tarpeeksi hyvä kymppi- ja yhdeksikkörivistöineni, enkä sen, että olisin oikeasti niin luvattoman laiska. Opiskelemattomuuteni syy lienee hyvin pitkälti jaksamisessa ja aikaansaamisessa: koulumotivaation laskettua pakkasen puolelle kirjoihin oli vaikea enää tarttua. Jos tulevaisuus näyttää toivottomalta, opiskelupaikan saaminen utopistiselta harhakuvalta ja työhaastatteluihin pääseminen rikollisen vaikealta rakettitieteeltä, on hankala löytää syitä siihen, miksi väsynyt valveillaoloaika pitäisi käyttää lukemiseen. Luettava myös oli sellaista, ettei sitä yksinkertaisesti jaksanut kahlata läpi: kahdessa ensimmäisessä psykologiankirjassa minulla meni kaksi viikkoa siksi, etten pystynyt keskittymään, ajatukset harhailivat ja välillä meinasin rehellisesti nukahtaa. Olin valinnut väärän reaalin - minun olisi pitänyt kirjoittaa historia, jota olisin ehkä jaksanut lukea paremmin.

Vikaa on toki muuallakin. Opiskelija, joka ei löydä työpaikkaa yrittämisestä huolimatta, ja joka menestyy opinnoissaan vähintään keskinkertaisesti suhteellisen vaivattomasti, jää oman onnensa nojaan. Sellaista, jolla menee näennäisesti ihan hyvin, ei tueta eikä kannusteta, ja vaikka suoritukset olisivat hyviä, niistä saa harvemmin minkäänlaista kiitosta tai arvostusta keneltäkään. Jos arabialainen numero ei riitä ainoaksi palkinnoksi, pitäisi kai mennä itseensä ja hävetä huomiohuoruuttaan. Opiskelijalla, jolla on kauheasti kavereita ja välit vanhempiinkin ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, on toki myös kunnollinen tukiverkko, eikä häntä mielletä yksinäiseksi. Totta kai siitä välitetään kun sillä on niitä kavereita. Sen vanhemmatkin, vieläpä työssäkäyvät ihmiset, ovat vielä yhdessä, se asuu omikseen ja sen asunto on suht rauhallinen ja lähellä opiskelupaikkaa. Mikä sillä voisi olla hätänä? Harva huomaa, että sellaisellakin ihmisellä voi olla vaikeaa. Potentiaalia ehkä on, mutta oman uskon ja voimien loppuessa kaikki eivät ehkä saa enää edes yritettyä. Kaikilla ei ole kenen puoleen kääntyä, jos opiskelu ja elämä ylipäätään alkaa tuntua tuulimyllyjen kanssa tappelemiselta.

Minä jaksoin melkein viisi vuotta, mutta sitten tuli raja vastaan. Lukion viimeisessä jaksossa en jaksanut enää herätä aamulla kouluun, lukea kokeisiin, enkä tehdä ollenkaan läksyjä. En ollut tehnyt niitä aina ennenkään, mutta jossain vaiheessa lopetin kokonaan ja keskityin tunneilla piirtämiseen, netin selaamiseen ja univelkojen kiinninukkumiseen. Tämä ei tietenkään ollut ylioppilaskirjoitusten, ystävien, perheen, eikä koulun vika, vaan minun itseni. Joskus kuitenkin mietityttää, mikä yhteiskunnan ja sosiaalisen verkoston rakenteissa ajaa ihmisen tilanteeseen, jossa arkielämä tuntuu siltä, että siitä tekee mieli vain poistua palotikkaiden kautta jälkiä jättämättä.

From My Adventures in the Curious Kingdom of Music

My long journeys on Youtube and Spotify have paid off. Let me share my newest musical discoveries. Some of these are, well, newer than the other, but anyways, I haven't been a fan of any of theirs for a long time and I still don't actually consider myself as one, as it would require more than just generally liking for the music for a while but anyway, here's a piece of my ridiculously vast taste of music. Enjoy, or bear with me.

1. Luomuhappo
Finnish psy-trance, breakbeat, electro and ambient. This what I jam to home alone when I have nothing to do. Private party material. I bet everyone's already sick of me fangirling this but I can't help it because I haven't found anything this addictive for a while!

2. Vitamin String Quartet
Their tributes are fuckin' amazing. Ideal writing music. And there's a lot of it. Even on Spotify. Many of the tributes are a million times better than the original songs, I think, as I prefer my mainstream pop music played this way.

3. Sopor Aeternus & The Ensemble of Shadows
Lovely writing and drawing music! According to Wikipedia, they play neoclassical darkwave, dark folk, neo-medieval and gothic rock. I'm a lost cause in terms of genres but God, I love this very song.

4. Caravan Palace
French electroswing! I found this randomly from Spotify and fell in love instantly. Another private party band of mine. If I was music I would probably be something like this. At times. Maybe quite often.

5. Hannah Fury
The kind of music I use when I need background music for random chilling. Yay for melancholic dark cabaret. I don't think Wikipedia has it right on that, though, this is not dark. The colour I associate this music with is white, it reminds me of winter and light. It's not happy, but it's light, feather-like.

I Found Watercolours

Deaths and Doodles

Drawing drill: draw a favourite character in different style. So yeah, I doodled Death from Sandman. I tried Morpheus too, but I didn't like the result so I didn't bother to publish it.

Another Death.

My sketch wall! I should attach the pictures with Blu-Tack or something so my blackboard would be free for notes like "REMEMBER TO BUY THE NEW BLACK PENCIL YOU BITCH" And I should add the Deaths.

Matriculation Examination of English

So yeah, I had my final exam of English today. I have to admit that I should have studied way more than I did (to be honest, I didn't study at all, well, more than usual - it's quite normal of me to read the dictionary from time to time and check the usage of some prepositions or idioms and shit once in a blue moon). The exam wasn't particularly difficult but it wasn't easy either. The preliminary exam was about as difficult as this one but I fucked up the listening comprehension test on that, at least compared to this exam. I honestly don't know how well I did so I'm quite scared right now. I don't think I'll try again if I get an E (the grades from the worst to the best: I [failed], A, B, C, M, E, L), however, as it's a pretty decent grade and I don't want to stay in upper secondary anymore, I have universities ahead of me... If I don't get in anywhere, I think I could give it another shot, though.

It's just so damn funny how casual it felt to jot down the essay we had to compose. It was basically exactly the same as writing a blog entry. I planned it well and wrote it twice just because I had time and yes, the second version ended up being noticeably better than the first draft was. Well, of course. I don't claim I'd always go through the same process with my blog entries but sometimes I do and I did the same with my Finnish essay on my last exam, once again, because I had time.

I guess I did relatively well, given the circumstances. I slept for four hours last night and haven't particularly studied. At least the exam will now tell about my real knowledge and ability more than the amount of things I've got memorised. I think it's more important to be able to use the language just as you wish than do well on exams, language is, after all, just a tool. It can be beautiful, remarkable, witty, entertaining, informing, interesting, alarming, thought-provoking, emotional, what the fuck not, but it's a tool nevertheless, and it's one of the best there is.

The Double Life

I often write about things I can't talk about. Right now I think I can't even write my thoughts down. Technically I could, but I don't think they'd interest anyone so I won't as it would be utterly pointless and waste of my time. (Doesn't it just kill you inside when people confuse the words 'waist' and 'waste'?) No, nothing has happened and yes, everything's alright. I just have a lot of things in my mind, things that disappoint and disturb me, some more than others. Some of them are related to my life, actually most of them are, some to me myself and very little of them to other people. I highly dislike having feelings at times.

Friday

There are two things I hadn't thought about this day when it began:

• It's Friday and
• The winder holiday is about to begin

So, technically I'm on the winter holiday now. It's not the whole truth as I haven't been at school for a while now, so I either have been on a holiday for a couple of weeks already or I haven't been on a holiday at all and won't be on a holiday in future. I think it's the latter, as I'll have to study like a fuckin' maniac for the next month-or-so. Mostly English and psychology - I've focused on psychology now but my English skills are in desperate need of sharpening, I have to fuckin' exceed myself in the upcoming exam like I already did with the listening comprehension part - not forgetting to give a thought for Finnish as well. I'd have had a revision class of it today but I didn't have time to go there because I had to write my English essay which I had completely forgotten. I just happened to turn the calender page this morning as the month had changed and I noticed that bloody Hell, I have an English lesson today. I had thought it'd be next week but no, of course not. Then I realised people don't have school next week. I'll sure have studying.

The moment your English teacher points out a typo you made in an old blog entry is one of the most embarrassing and annoying things in life, by the way. I don't write blog like that anyway; I don't always check spelling (but when I do, I do it damn well) and sometimes I write when I'm really tired or simply annoyed and that's when I don't pay that much attention. If I write on paper, I simply don't make typos. If I wasn't any wiser, I'd also take his doubt about my writing skills in terms of such a mundane word as an insult to my ability but I don't as I guess his intentions were good.

My sleeping schedule is still pretty fucked up and it will get worse next week when I know that I won't have to get up any day and I can stay up ALL the nights. I've been procrastinating quite much but I've done it pretty productively, discussing with nice people (practising English in practise, much?) and drawing and just doing nice things to keep myself sane. I should clean up the flat but as I don't feel up to it, I don't think I will. I'll just wash the dishes and take the trash, I'll clean up before anyone pays me a visit anyway.

I'll be a gingerhaze in two weeks. Yay. And received a text so I'd better be off to check it. 

Sherlocks of the 21st Century

This was written for school, in a hurry and without planning anything at all before. It's very short and doesn't contain even half of the points of view I'd like to talk about but it's already too long so I had to leave it be. I only publish it because my printer had run out of ink and I couldn't print it out and e-mail is just dull.


Sir Arthur Conan Doyle’s Sherlock Holmes was created in late 1800s and has continued his life even after Doyle’s own ended, like many fictional heroes do. The popular culture has re-found Sherlock Holmes quite recently; BBC made it into a modern day TV-show, Warner Bros produced two movies and now CBS is jumping on the bandwagon with an American version of Holmes. Why? In the time of rip-offs new ideas in popular culture could be announced dead anyway – or could they? No, obviously not, but it seems to be done thing today to use old ideas rather than new ones, it being another story.
 

It’s not a bad nor good thing that these versions are made as it’s all about the version itself. Sherlock Holmes is a good start: it’s well-known and written but its golden age was that long ago that people don’t remember it as a mainstream thing nowadays. The characters and ideas are good material for making different translations and it’s not a surprise that these adaptions have become quite popular. Thinking about the modern versions of the 2010’s Holmes, BBC got it done first. Their approach is quite fresh yet it mostly  follows the ideas of original works, updating the content but not getting lost in translation, at least not very far. The whole modern day idea has upset some of the fans of the original books and Granada’s old series that was more loyal to them, though, and many people think they’ve taken the interpretation too far. 

Therefore, I wonder what kind of reception the CBS version will get as it seems to take interpretation to the next level, move Holmes from London and may alter – at least – John Watson’s character quite crucially. I’m waiting curiously to see Elementary, the CBS’s contribution to the Holmes family, mostly because I’m honestly curious about how they’ll do it and what they will add and leave out.