Cold and Talented -20

Dad's car seems to be okay. We tried it with my aunt today. I haven't driven with it for a while so I thought it wouldn't start but it did so we drove it for some time. But yeah, it's cold as fuck out there, I nearly lost my fingers on the way home from school and as it's only two hundred metres, it means it had to be cold out there and it really was. It felt more than -20 C but it wasn't, according to the thermometre. It's starting to feel like a good old Finnish winter again! I'm actually pleased, even though it means that I'll have to start wearing warmer clothes.

By the way, how am I going to survive writing an English essay if I can't use phrases like "for shits and giggles" and "not giving a flying fuck"? Every other word of mine is practically a cuss word so it'll be real pain in the arse to try to cut it out and write something serious for a change. I've spent way too much time on discussing with people, writing blog entries and spamming on Tumblr, not forgetting writing curious sci fi porn when I should have studied writing articles, summaries and such. But you know what, if I'm not doing well in my English finals, fuck it. I know I can use the language and if I can't, there's nothing a year or two in London won't fix and I'm moving there after this school anyway. Same applies to pretty much everything. I know I can do things and I don't need exams to prove it in the end. I will try my best, of course, and I'm a bit afraid of that to be honest but at least I personally know that I can do things even if I failed every single exam there is. My parents may not see the difference, my friends may think I'm a total loser if I fail everything for my own laziness which most likely isn't laziness but subtle symproms of upcoming depression or other mental fuckshittery

So, things I'm good at:

• Writing. I know fuckin' well how to use dem words and I usually have things to say too, and if I don't, I shut the fuck up.
• Observing. I see things, I notice, I think, I associate, I analyse, I fuckin' observe and make mental notes and this applies on every field. I'm best at visual, social and psychological things but I do others too. Constantly.
• Socialising with new people, but only if I feel up to it and I find them worth bothering. 
• Finnish and English. I'm not good at other languages but these two are the babies I care the most about. I've loved English since I heard it for the very first time and here I am, abusing it in the most loving ways. Finnish, in the other hand, is the language of poetry to me, the language that hides secrets and tells beatiful stories, describes thoughts and meanings, when English speaks the words of dialogue, life, words spoken aloud, anything fast and moving, passion on its most known form. Finnish is a language of passion too, but its passion is raw, quiet, too powerful to be said aloud and noticeable even without telling.Yes, I could ramble on about these two for ages. Perhaps I will, one day. 
• Art. I'm not claiming to be a skill-wise talented artist in terms of drawing or painting or something like that, but I'm definitely talented at art in general. I know a lot about it and thanks to my observing skills, I can tell a lot about it even if I didn't actually know the facts in advance. I can use art and I know good ways of using it, I am creative and my way of thinking serves art well. Any kind of art, actually. I've even got rid of my dislike for sculpture quite recently.
• Listening. I'm available, I make time, I am there if I'm needed, but I fuck off if I'm not. I'm talkative as hell, yes, but I also know how to listen, I like making questions and I help all I can. Not all the time and not for everyone, but mostly, and when friends are in question, always, or at least I do my best.
• Dressing. Thanks to my art skills, I know how to dress well. Thanks to my creativity, I know how to do it without boring everyone to death.
• Other things. I think I'm off to do other things and either finish this later or let it be. I just wanted to think about things and write them down randomly. Well, that's what I always do. This is why I don't want to write for my living. I want to keep it as a way I do whenever I want and exactly how I want. I could work as a freelancer, though, or write books and things like that, but I couldn't have a nine to five job involving writing. It's something I do for myself. Visual art is for expressing and I can do it for the others too, yes, but writing is something I like to keep as a little funny thing I do sometimes. I take visual art far more seriously, too. I can have fun with words, I can use them oddly, I can do whatever with them and just you know, not worry about them because they've never been TEH NUMBER ONE thing for me and I've never taken writing that seriously. Visual art in the other hand, well, it's been MY LIFE for nearly half of it so yeah, it's quite natural that my viewpoints are more serious towards it. But visual art can be fun too. I do it for fun too. It's just something I could do for a living too. To pay the rent and bills and books and art supplies. And make the word a little prettier. 

Why can't anyone else believe in me but me, though? It's a thing I wonder. 

Haavisto on niin ruma tänä vkl:)

Minulla oli joku ihan jumalattoman hieno idea sosiaaliseen mediaan kantaa ottavasta blogitekstistä vielä päivällä äidinkielenopettajan kanssa keskustellessani, mutta nyt olen häpeällisesti mennyt unohtamaan sen. Onneksi parin minuutin facebook-selailu tarjoaa julmetusti aineistoa uusia ideoita varten, joten hätä ei ole tämännäköinen.

Ensiksi huomioni kiinnittyy kaikkiin kirjoitusvirheisiin ja yleisiin epäkohtiin, joita ihmisten teksteissä vilisee loputtomia määriä sosiaalisen median ulapoilla. Ihmiset eivät joko osaa kirjoittaa, tai sitten he eivät välitä, mikä taas on mielestäni sangen typerää ja lapsellista, koska tekstin kirjoitusasu vaikuttaa sen vakavastiotettavuuteen mitä suurimmissa määrin. Facebookissa on tullut vastaan niin hymiöitä ja välimerkkivirheitä pursuavia, hyvin epämuodollisia kilpailuilmoituksia kuin yksinkertaisia julistuksia, joissa erisnimet on kirjoitettu pienellä. Tämän päivän naurut sain kaverin ylihienon unen lisäksi lukiessani sivistyneen ja poliittisesti valveutuneen mielipiteen "suomen" tulevasta presidentistä, joksi tulisi kirjoittajan mukaan valita Niinistö ihan vain sen takia, että "Haavisto on niin ruma:)". Äänestysikäraja alkaa tuntua sangen järkeenkäyvältä näitä kolmetoistakesäisten tekstejä lueskellessa. Lisäksi joskus tuntuu, että nettiin pääsemistä varten pitäisi suorittaa jokin testi vähintään omasta äidinkielestään ja englannista. Ihmisten kielenkäyttö netissä on jotain ihan järkyttävää, eikä pelkästään siksi, että porukka typoaa ja kiroilee, vaan koska virkerakenteet, välimerkit, alkukirjaimet ja lyhenteet menevät yli puolella porukasta niin päin persettä, ettei tekstiä meinaa iljetä lukea. Yksikin viikonloppua tarkoittava vkl lisää, ja minulta napsahtaa verisuoni.

Sosiaalinen media kirvoittaa myös keskustelua. Porukka näyttää nykyään keskustelevan ihan outojenkin ihmisten kanssa yhteisten facebook-kavereiden statusten ja linkkien pohjalta. Muutama, lähinnä vaaliaiheinen, linkkini on aiheuttanut facebook-kavereideni välillä jos jonkinmoista keskustelua ja ihan väittelyäkin välillä, mikä mielestäni poikkeaa vanhempaan fb-käyttäytymiseen, jossa sivustoa käytettiin lähinnä omien kavereiden kanssa keskustelemiseen ja vuorovaikuttamiseen muiden kanssa käytävien keskustelujen sijaan. En ota kantaa siihen, onko muutos hyvä vai huono asia - niin kauan kun kaverini puhuvat nätisti, ne saavat minun puolestani puhua ihan mitä lystäävät. Itse asiassa se, että ihmiset jaksavat oikeasti kirjoittaa mielipiteitään ja niiden perusteluja, on hieno ja avartavakin asia.

Kaikesta tästä huolimatta ja osaksi myös johtuen, jättäisin facebookin mielelläni kokonaan, stalkkaisin julkkikseni uutissivustoilla ja Twitterissä ja keskustelisin jännien ihmisten kanssa Tumblrin, puhelimen ja vaikka Skypen tai muun vastaavan ohjelman välityksellä. Nykyisellään facebookiton jää kuitenkin niin helposti rannalle kaikista mahdollisista tapahtumista ja harva tuttavapiirini jäsen käyttää muuta sosiaalista mediaa tai on tarpeeksi tuttu tekstiviestipommitusta varten, joten naamakirjailuun on yhä turvauduttava, vaikka sitten pitkin hampain.

A Quick Excuse of a Blog Post

Alive, life is boring, thousands of things I should do but am not doing, you know, the basic. People annoy me because of their stupid behaviour - I really dislike how they write things, how they act and how they talk at times. I might be overprotective in terms of sexual orientation -related terms but I don't want to understand people who misuse every single word they find from the field. Sometimes even my friends do it and it annoys the hell out of me which they've probably noticed.

I don't give a shit if they dislike me for that because it's really immature to use the word 'gay' as an insult. Stupid people did it on the second grade! Why to do it ten fuckin' years later? To prove you're still ignorant and don't know better? Well, I don't know about that, but that's exactly the message you're sending me if you're doing it.

Tomorrow I'll vote. I'll have to. I would have voted today but I didn't know where my wallet was until I found it tonight after the place wasn't open anymore. Tomorrow I'm going to do lots of other stuff as well. Detailed list on Tumblr and I'm too lazy to copy. If you're not familiar with me on Tumblr, you don't actually need to know. It was all basic normal every day stuff, nothing you'd be interested in really. Just things like waking up in the morning and such.

I'm sick as usual, just a tad sicker than normally, though, as I think I'm getting a cold. My lungs aren't feeling too well and I'm coughing oddly but I guess it'll be alright after a while. I don't have a lot of school anymore, as I actually have only one class left and it's tomorrow, but I have tons of schoolwork to do and it sucks as I'm a lazy and motivation-wise extremely challenged person. Anyhow, take care, mates.

Preli

Äidinkielen tekstitaidon preli on sitten takana päin. Koulupäiviä on jäljellä koeviikon lisäksi kymmenkunta ja koulumotivaatio alkaa olla miinuksen puolella ja pahasti, mutta eteenpäin rämmitään. Ei ole enää monta aamua ja Lontooseenkin on vain neljä kuukautta. Töihin pitäis koittaa hakea, mutta tällä motivaatiotasolla sekin on tervanjuontia siinä missä melkein kaikki muukin. Tänään vois käydä toki kaupungissa kun järkällä oli joku systeemi ja no, tällä rahatilanteella mulla ei kyllä oikeestaan oo asiaa minnekään. Miralle pitäis maksaa velat, mutta olettaen että se tulee Hennalle, maksan siellä käteisellä. Håh. Tekee jumalattomasti mieli suklaata ja haluttaa myös piirtää.

Tein ratkaisun kaksikielisyysongelman kanssa ja päätin että kirjoitan millä kielellä huvittaa, kumminkin niin että sekä suomenkieliset että englannista enemmän välittävät ihmiset saavat silmänpohjansa polteltua tekstieni kanssa, painottamatta kumpaakaan toista enempää. Kääntäminen on kumminkin aina vittumaista hommaa, eikä sitä kehtaa ruveta tekemään kunnolla kumminkaan, varsinkin jos on niin kuin minä. Mää nimittäin oon mahdollisimman huono asiastatehden kääntämään mitään kun ymmärrän kaiken suoraan enkä käännä kielestä toiseen sillai this is a cat tämä on kissa -henkisesti.

Kuuntelen In der Palästraa ja ihmettelen miten Edenillä on niin hieno musiikkimaku. Kohta käyn kaupassa.

Challenged Motivationwise

I'm really bored. I should do things but I'm too lazy. What if I just watched a horror movie, ate some food and packed my things? Schoolwork - no, not in question. Not going to happen. Not going to do any hardcore writing nor drawing either, just doodling random shit without really concentrating, or so it seems. Oh, well. My life is rather boring. If I could choose, everything I have to do would just vanish and I wouldn't have to do it all. And I would magically become skinny too. You know, in a blink of an eye.

Well. At least I got myself forced out of the bed and got to the computer. It's not a big difference but certainly better than nothing. Sometimes I wonder what's wrong with me but actually, pretty much nothing. I'm just not motivated nor interested enough. Sigh.

Just John

Drawing this was really pleasant in a way. I cursed his face so many times I lost count. I cursed my own talents andt abilities. I cursed the fuckin’ computer and tablet even though I was perfectly aware it wasn’t their fault. But then I got it pretty much done and realised this is what I love to do. No matter how much I fail during the process. No matter how much I still need to learn. I love drawing and painting and even pointless doodling around which this kind of is, even though it took hours thanks to my easily distracted character and a couple of interruptions. It’s also a face study, which I should do a lot more. And other studies, oh man, how I should and perhaps and most likely too, will.
So yeah, to whoever blames me for raping a character or a person, I can proudly say that I enjoyed it so fuckin’ much that I would definitely do it again.

My comments on another website. I'd also like to say that he's Martin Freeman as John (fyea BBC Sherlock) just because John is awesome and Martin has become one of my favourite actors quite recently.

Oh yeah. It was worth all the cursing and losing the rest of my sanity. I feel nearly comfortable with drawing again. I'm actually sketching something almost serious from imagination now. 

Ahihii mää piirrän taas vähänkö siistiä.

Tipahtelulaulu

Illalla ajatukset kipittävät.
Ne tipahtelevat pitkin seiniä
punaisina pisaroina ja pudottautuvat
itsemurhiensa syövereihin
lattialistojen vierustoille

Hiljaisuus kohoaa pimeyden ylle
ja muuttaa kaupungin mutaiseksi
räntäsateeksi. Ei siinä ole
nostalgiaa, vaan harmautta
ja sylkistä odottamista

Seinien pientareilla kävelee
kuu, eikä aurinkoa ole näkynyt.
Särkyneet lehdet tipahtelevat
pitkin ulkona leijailevia ilman varjoja,
koti-ikäväänsä vailla

Illalla ajatukset tipahtelevat,
ne valuvat noroina veteen
Ei niitä voi koota käsillään
ei niitä voi ikinä juoda
Joskus kadehdin niitä
joiden mietteiden malja ei vuoda

Joka kevät

Asun harmaassa laatikossa joka kevät.
Sen huomaa kun kaktukset alkavat laulaa.
Asun harmaassa laatikossa joka kevät.
Sen huomaa kun tanssijat juovat jaloviinaa ja
asun harmaassa laatikossa joka kevät.
Siltä tuntuu olla iloinen kerran vuodessa, sillä
asun harmaassa laatikossa joka kevät.
Sammaleista sen tunnistaa ja niistä jotka näkevät
asun harmaassa laatikossa joka kevät.

Lähiöstä

Kuutamo ja yö peittelevät meidät lumeen.
Meistä tulee möykkyjä talven pedatuissa
lakanoissa ja hermostutamme kevään.
Sen on otettava ne pois ja laitettava uudestaan.
Mutta kuutamo ja yö peittelevät meidät lumeen.
Emmekä taida nousta ja kulkea.

Aluskasvillisuus

Olen monesti kävellyt näitä teitä.
Ne muistelevat kanssani ja miettivät
mitä oli vai oliko mitään ennen kuin oli meitä.

Olen haistanut puron hukkuvan hiekkaan.
Kuullut miten syksy tulee,
nähnyt miten mies nukkuu miekkaan.

Siellä mistä tulen syksy on aina.
On aina sopivan lämmintä ja kosteaa.
Siitä kasvit pitävät, mutta se on vain laina.

Siellä mistä tulen on ikuinen velka.
Aluskasvillisuus meitä isännöi ja
joka ilta kuuntelen kun luottoa peritään.

Olignonia

Elävä legenda
silloin kuin eli,
kun kuoli niin
kuolleeksi muuttui
Hän veikeä,
vallaton, vaelteli,
kun pysähtyi
juuristoon juuttui

Raindrops

I went to the grocery shop nearby. Saw an old… Saw a person from the days long gone. The air around felt thick of unsaid hellos and goodbyes, questions and greetings, explanations, life, time that has passed, we being perfectly aware of it. I breathed in the emotion, felt like drowning as if it had been liquid and perhaps it was, and in a minute he was gone like he’d never been there. I found traces afterwards, I smelled the oddity in his clothes, new people around him, new places he had been to. He hadn’t changed a lot and neither have I. 

And here I sit, in my upstairs bedroom, on the window sill looking at the busy city below and think about the other tiny persons around its corners and turns, wondering how often or seldom it is when they stop to think like I do now. No snow, but it’s raining again and the raindrops find the glass like our younger fingers did each other, sticking to it but falling down and fading away after a while.

Webcam's fun

I derp your hair straight. Damn right I will. It's the only thing I derp straight.